Ideologia

Martta Horjanderin ajatuksia

Kaikki me elämme ja liikumme Jumalassa tietoisina tai tietämättöminä, näkyväisinä tai näkymättöminä. Kaikki vastakohdat uppoutuvat siiheen suureen elämään, siihen absoluuttiin, joka on kaiken takana ja jota järkemme ei saata ymmärtää. Jumala ilmoittaa meille itsestään meidän hengessämme lakinsa kautta ja tätä lakia täyttäessämme opimme tuntemaan Jumalan valtakuntaa, joka on meissä – ja meissä on siis myös se Jumala, joka valtakunnassaan on hallitsija. Meissä oleva luonnollinen jumalantuntemus totuuden tietona valaisee, vapauttaa ja kirkastaa järkeämme. Jatkuva jumaltiedossa eläminen elähdyttää koko olemustamme sopusoinnulla ja onnella. Ihminen on herännyt näkemään täydellisyyden ja ymmärtänyt, että salaisuus on jokaisen yksilöllinen ponnistus siihen hyvään, mikä aukaisee taivasten valtakunnan portin. Hän näkee mitä taivasten valtakunnassa opitaan, ollakseen kuuliainen Isälleen poikana. Onhan Isä pannut poikansa kaiken perilliseksi ja poika saa tietää Isältä, mitä hän perii; siis tulee kasvaa Jumalan poikana siihen täydellisyyteen mikä Isällä on. Niin kaukana meistä on päämäärämme ja korkealla täydellisyys. Huomaamme olevamme heikkoja ja epätäydellisiä. Vaikea on tunnistaa niitä vaaroja, jotka asettuvat esteiksi tiellemme ja sillä tavoin hidastuttavat kehitystämme. Mutta se ihanne silmäimme edessä pitää kiinni sydämen asiaa, kosmillista rakkautta, käytännössä veljesrakkautta, ja se ihanne on kosmillinen, mystillinen Kristus Isänä, poikana ja pyhänä henkenä. Sanotaan, että ihmissielun kehitys käy Jumalasta yksilöllisyyteen ja siitä takaisin Jumalaan.

”Kaikki me elämme ja liikumme Jumalassa tietoisina tai tietämättöminä, näkyväisinä tai näkymättöminä. Kaikki vastakohdat uppoutuvat siiheen suureen elämään, siihen absoluuttiin, joka on kaiken takana ja jota järkemme ei saata ymmärtää.”

Kun persoonallinen minä on painiskellut alemman minänsä variaatioissa, kun hän on itse on oppinut pala palalta luovuttamaan vapaaehtoisesti omistusoikeutensa tähän maailmaan, hänen sielunsa puhdistuu eläimellisyydestä niin, että hän voi yhtyä korkeampaan minään, manakseen, siihen minään, josta Jeesus ja Pekka Ervast puhuvat erottaen alemman ja korkeamman minän. Korkeampi minä on puhtaan järjen tasolla, jossa pyhä henki valaisee järkeämme näkemään totuuden. Sanomme sitä valmistavaksi tieksi. Totuuden tieto valaisee ja opetta myös tahtoa ja taitoa antamalla kokemusta tuntemalla inhimillistä rakkautta, ihmisyyttä, sillä tavoin, että kasvamme säälissä, anteeksiannossa ja tuntemalla myötätuntoa ja kunnioitusta toistamme kohtaan kasvamalla veljesrakkauteen, joka vähitellen täyttää sydämemme pyyteettömällä, puhtaalla rakkauden voimalla – kosmillisella rakkaudella, jota sanotaan buddhiksi. Ne ihmiset, jotka ovat tämän kosmisen rakkaushengen läpäisemiä, tekevät työtä maailmassa mutta eivät elä tästä maailmasta. Ne uhrautuvat palvelemaan ihmiskuntaa kristuksessa. He elävät jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Tämä on varsinaisen tien kulkemista, aatman, buddhin ja manaksen todellista viisautta, sydämen viisautta aivojen toimintana.

Ihmisyyden tunnustajat

Teosofisia ihanteita käytännön elämässä.

Toimintaamme voi tukea Ihmisyyden tunnustajat -säätiön kautta.