Väinämöinen-lehti


Takaisin

Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen aikakauslehti.
Ilmestynyt vuodesta 1980 alkaen.
Vuosikerta neljä numeroa 12 €, irtonumerot, 60 sivua, 3 €

Tilauslomake

Väinämöinen-lehti
2005/4

Sivulla: kirjoitelmia

Riitta Pietilä:
  • Olkipukki

    Anja Nurmi:
  • Valo ihmisessä

    		•

    Pekka Ervast

    Suurlakko 1905


    (Omatunto 1906, nro 8, s. 210, Uudestisyntyvä Suomi, s. 19-20)


    Historian lehti kääntyy. Merkillisiä päiviä elettiin Suomessa marraskuun alussa. Ulkonainen työ seisahtui kerrassaan ja inhimillisen tajunnan koko voima siirtyi astrali- ja mentali-tasolle, toisin sanoen ajatukset, tunteet ja mielikuvitus pääsivät vapaasti liikkeelle.
    Nyt tiedetään vanhastaan, kuinka vaarallinen semmoinen hetki voi olla, jolloin äkkiä tapahtuu heitto inhimillisessä sieluelämässä: vaikka onkin laadittu valmis ohjelma ajattelulle, voivat alemmat intohimot päästä liikkeelle ja ryntäyksessään viedä voiton sekä ymmärrykseltä että korkeammalta järjeltä. Että niin ei tapahtunut tuona historiallisena viikkona, että verta ei vuotanut, vaan että Suomen kansa itsetietoiseksi kasvaneena nousi ja pudisti kahleet päältään, se todistaa, että kansan tahto oli puhdas ja että sen päämäärä oli jalo.
    Mutta se todistaa muutakin. Se todistaa, että tuohon hiljaiseen taisteluun, tuohon rauhalliseen ponnisteluun otti osaa voima, joka lähti elämän ylemmiltä tasoilta, että siihen ottivat osaa suuret joukot näkymättömiä olentoja, sekä isänmaatansa rakastavia vainajia että muitakin astralisia olentoja.

    Suurlakko oli verrattavissa ihmisyksilön meditatsioniin. Joka vähänkään oli herkkä, hän epäilemättä saattoi tuntea noina marraskuun päivinä, että hiljaisuus oli laskeutunut yli Suomenmaan. Kaikki oli pysähtynyt, ei ainoastaan ulkonaisesti vaan ihmisten sieluissakin, niin että suuri hiljaisuus täytti maan ja koko meidän kansamme.
    Ja jos koskaan, niin silloin oli tilaisuus kuunnella Hiljaisuuden Ääntä, "kuulla sitä kuusta, jonka juurella asunto". Epäilemättä moni otti vastaan voimakkaita inspiratsionivaikutuksia niinä päivinä. Se viikko antoi suuren lupauksen. Tuntui, että vielä koittaa päivä meidän kansallemme, nyt on mahdollisuus meidänkin herätä ja nousta. Se uusi nouseminen ja herääminen on suurlakon perästä vähitellen alkanut, mutta niin tietoinen kuin kansamme oli sielussaan silloin kuin Deevan siivet sitä koskettivat, ei se enää ole ollut jälkeenpäin.

    Kuitenkin on Deevan hiljainen työ yhä jatkunut ja vaikutukset hänen työstään tulevat päivä päivältä huomattavammiksi. Toivokaamme, ettei hän, jumalainen auttaja, väsähdä, toivokaamme, että me ymmärtäisimme hänen työtään edistää!






    Sanovat sitä jouluksi, ja maailman kellot ja kulkuset
    kyllä soittavat mitä kaikkea se on.
    Itsestä tuntuu, että pitäisi vain pysähtyä
    ja istua hiljaa paikallaan.
    Kysyä, mitä Sinä ja minä tahdomme Elämältä,
    Jumalalta ja hengeltä.


    Pirjo Saarilehto





    Väinämöinen-lehti
    2005/3


    [pääsivu] [ajankohtaista] [ideologia] [kulttuuritoiminta] [väinölä] [kirjoitelmia]