Väinämöinen-lehti


Takaisin

Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen aikakauslehti.
Ilmestynyt vuodesta 1980 alkaen.
Vuosikerta neljä numeroa 12 €, irtonumerot, 60 sivua, 3 €

Tilauslomake

Väinämöinen-lehti
2005/1

Sivulla: kirjoitelmia

Heli Peltola:
  • Tyhjä taulu

    Juha Saarilehto:
  • 16.1. 1985

    		•

    Pekka Ervast

    Elämänmuutos


    Henkinen kehitys, s. 58-59


    Olemme katselleet kehitystä ja nähneet, kuinka ihminen kehittäessään astraaliruumiissa manas-puolta, tulee varsinaisesti ulkonaisessa olemuksessaan ihmiseksi. Se, mikä erottaa hänet eläimestä, on hänen järkensä, ja hän voisi tulla järjessään niin pitkälle, että olisi vain kuin filosofi.

    Me voisimme kyllä kuvitella ihmistä, joka istuu aivan hiljaa ja ajattelee, ja on ainoastaan ajattelija. Mutta sellainen ihminen ei ole vielä täydellinen ihminen. Hänestä puuttuu jotakin. Hänen ajatuksensa jäävät hedelmättömiksi, jos ei niitä toteuteta teossa. Filosofi jää omaan kuivaan filosofiaansa, jollei hän pyri olemaan todellinen ihminen käytännössä. Ihminen on kuin orava häkissään, jos hän ainoastaan märehtii jotakin filosofista systeemiä. Hänen tulee muuttaa teoiksi omat ajatuksensa, jotta syntyisi uusia hedelmällisiä ajatuksia; vasta silloin ne osoittautuvat hedelmällisiksi.

    Huomaamme myöskin, että ihminen - ajattelija - oppii hienoimman tuntemaan, oppii korkeita ja kauniita tunteita tuntemaan; ja silloin hän tietää olevansa yksilöllinen olento, kun hän osaa tuntea. Tämä hänen tuntemiskykynsä ei silloin ole vain tunteita astraaliruumiissa, vaan se on niitä syvempiä voimia, kestäviä tunteita, jotka ovat hänessä muuttuneet aivan kuin pysyviksi kyvyiksi ja taipumuksiksi, jotka ovat yhteydessä eetteriruumiiseen.

    Sen tähden me näemme, että jos ihminen ei ole ainoastaan ajattelija, vaan yksilöllinen ihminen, silloin hänen elämässään täytyy tapahtua se, että hänen kauneimmat ajatuksensa ja tunteensa muuttuvat hänessä taipumuksiksi, kyvyiksi ja pysyviksi luonteenominaisuuksiksi. Kun hänestä on tullut totuudenetsijä, silloin hän ottaa vastaan itsensä Jumalan rakkauden, Kristuksen, Vapahtajan valon. Silloin hänen eetteriruumiinsa muodostuu hienoksi buddhiseksi käyttövälineeksi.

    Hän tulee sellaiseksi yksilölliseksi ihmiseksi, että hän tuntee rakastavansa toisia. - Sitten vielä on kolmas muoto, kolmas puoli hänen kehityksessään. Se on se, että hänen elämässään ei vaikuta ainoastaan Pyhän Hengen ja Jumalan Pojan voimat, vaan myöskin Isän, tahdon voimat.

    Ne voimat suuntautuvat hänen fyysilliseen elämäänsä. Siinä ovat ne voimat, jos ihminen ei tyydy olemaan vain ajattelija, vaan tahtoo, että hänestä täytyy tulla persoonallisuus - sanan syvimmässä merkityksessä. Kun käytän sanaa 'persoonallisuus', tarkoitan että hänestä pitää tulla niin kiinteä yksilöllinen olento, että hän on suuri persoonallisuus. Mestarit ovat ennen kaikkea suuria persoonallisuuksia. Ihminen tietenkään ei kehityksessään kulje niin vain tuolla tavoin suoraan askel askeleelta, vaan ihmisen kehityksessä kaikki kulkee limittäin - spiraaleissa. Ihmisestä tulee vähitellen persoonallisuus; siten hän kasvaa ja kehittyy.

    Sen tähden ihmisen ei tarvitse tulla persoonallisuudeksi sitten vasta myöhemmässä asteessa, sitten vasta kun hänestä tulee mestari. Nyt se silloin luonnollisesti riippuu siitä, mikä on se elähdyttävä voima, joka tahtoo tehdä hänestä tuon persoonallisuuden. Onko se lähtenyt Isästä? Sillä ihminen tullessaan totuudenetsijäksi ei hyväksy mitään muuta kuin sen tahdon, joka tulee Isästä.





    Mietelmiä


    Talven pysähtyneisyydessä ja hiljaisuudessa on jotakin kaunista.
    Kuin mietiskelyyn pysähtynyt ihminen.
    Kuori on hiljaa, mutta sisällä on virtaa, elämää.
    Kun olen kotoa poissa, kaipaan.
    Kun olen läsnä, huomaan kasvukipujeni potenssin kasvavan.
    Mutta mitä olisi elämä ilman tätä kaipuuta ja kipua, ilman tulta ja tunnetta, ilman työtä ja ponnistusta.
    Tarkoitusta.
    Etsin syytä ja sinua.
    Olen aina uskonut vapauteen ja vapaaehtoisuuteen, jopa saarnannut sitä.
    Mutta Sinun kanssasi, Elämä, huomaan joutuvani vietäväksi puolipakolliseen tangoon.
    Koska olen tahtonut ymmärtämättä aina, mitä olen tahtonut.

    Pirjo Saarilehto




    Väinämöinen-lehti
    2004/4


    [pääsivu] [ajankohtaista] [ideologia] [kulttuuritoiminta] [väinölä] [kirjoitelmia]