Väinämöinen-lehti


Takaisin

Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen aikakauslehti.
Ilmestynyt vuodesta 1980 alkaen.
Vuosikerta neljä numeroa 12 €, irtonumerot, 3€, 60 sivua,

Tilauslomake

Väinämöinen-lehti
2004/4

Sivulla: kirjoitelmia

Outi Jaakkola:
  • Onko tottelemattomuus hyve

    Pekka Peltola:
  • Uudistumista etsimässä






    		•

    Pekka Ervast:
    Syntymähistoria vertauskuvana

    (Christosophia, s. 134-135)

    Eikö näet hänen omassa henkisessä kehityksessään ole toistunut Jeesuksen syntymähistoria? Oli ja kasvoihan hänen sielussaan jotain Marian tapaista.
    Oikeastaan hänestä tuli totuuden etsijä sen nojalla, että hänen sielussaan oli jotain neitseellistä ja koskematonta, joka vetäytyi syrjään maailman melusta ja pauhinasta. Miksei hän saattanut ? kuten niin monet tekivät ? ajattelematta heittäytyä elämän pyörteeseen, tyhjentää nautinnon malja ja joka hermollaan tuntea mitä oli "elää"? Tai miksi hän, jos niin yritti tehdäkin, yhä jäi tyydytystä vaille? Miksi elämä tuntui turhalta, tyhjältä, tarkoituksettomalta? Eikö sentähden, että hänen sielussaan asui pyhyyden korkea kaipuu? Eikö sentähden, että loukattu neitsyt itki hänen sydämessään?

    Ja kun hän sitten etsi totuutta tutkimalla luontoa ja elämää, tutkimalla maailman uskontoja ja nykyaikaista teosofiaa, tutkimalla yliaistillisia ilmiöitä ja spiritismiä, niin hän oikeastaan etsi omaa sieluaan ja tahtoi oppia tuntemaan sitä hienoa, kaunista, pyhää ja koskematonta, joka piili hänen tajuntansa jossakin sopukassa.
    Hän löysikin sen, hän tuli yhä enemmän tietoiseksi siitä, että se oli hänen paras itsensä, niin, että hän itse olikin tuo puhdas ja jalo olento, joka kaipasi ihmisiä ja ihmisten ymmärtämystä, mutta kauhistui eläimellisyyttä ja raakuutta. Hänkin tunsi olevansa kuin Maria, joka tahtoi pyhittää elämänsä jumalalle kaukana maailmasta.

    Hänellekin sitten selvisi ja hän ymmärsi järjessään ja koko olemuksellaan, että hänen elämänsä kuluisi turhaan, ellei hän synnyttäisi jotakin. Ei siinä kyllin, että hän itse oli puhdas ja hyvä. Ei riittänyt, että hänen kynttilänsä oli sytytetty, jos hän pistäisi sen vakan alle. Maailmalle se oli loistava, ihmisiä sen tuli valaista. Ja kun hän hämmästyneenä kysyi, kuinka hän, joka oli tietämätön ja kykenemätön, osaisi mitään hyvää tehdä, tuli vastaus ylhäältä: "älä pelkää luottaa itseesi ja järkeesi, sillä totuuden pyhä henki on antava järjellesi valoa ja voimaa ja korkeimman apu on sinua suojaava".
    Niinkuin Maria käskyä totellen meni Joosefille vaimoksi, niin hänenkin, totuuden etsijän, sielu luotti itseensä, omaan voimaansa ja järkeensä. Ja järki löysi etsiessään evankeliumein Jeesuksen ja tämän käskyt ja tunsi täyttyvänsä totuuden pyhällä hengellä. Nyt oli elämä selvä sielulle ja järjelle. He sulautuivat yhdeksi, kulkivat epäröimättä tietänsä eteenpäin, elivät käskyjen täyttämisessä, ja kun aika oli tullut, syntyi poika, Kristus, uusi tajunta ? ja maailma oli kristosofin silmissä muuttunut.




    Maistettuasi

    Runo: Paula Jaakola


    Lieneekö niin, että maallisen vaelluksen jokin tietty vuosi on kuin kohtalon vuosi jolloin aivan erityisellä voimalla sinua vetää puoleensa hyvän- ja pahantiedon puu maistamaan hedelmiään ja samaan aikaan myös elämänpuu kutsuu kuin muistuttavasti kysyen: etkö tännepäin enää näekään?

    Ystäväsi elämänpuun juurella hän ei niin paljon puhu suullaan mutta sitä enemmän katseellaan On kuin hänen silmänsä sanoisivat tuona kohtalon vuonna: Tunnetkohan sinä juuri ollenkaan tuota tulta mikä on syttynyt ja sinussa palaa sitä tulta en ikävä kyllä voi sammuttaa en muuksi muuttaa oikeastaan en muuta voi kuin rakastaa niin kuin osaan ja odottaa... mihin päin sitten suuntaatkin kulkusi mitä valitset

    - se on oma opintiesi soisin vain niin mielelläni ettet eksyisi kovin kauas ja että sinulla olisi rauha että olisit sielussasi vapaa ja silmistäsi loistaisi aito ilo...

    Näin hänen katseensa kertoo - tuon ystäväsi elämänpuun juurella ja hän on niin kaunis sylinsä tutun turvallinen hän on merkillisen luottavainen hän tuntuu todellakin tietävän ja näkevän enemmän kuin sinä sinä, jonka veri vielä niin levottomana liikkuu ja jonka mielen on yllättäen saanut pyörryksiin todellakin! - muutama kauniisti kaartuva oksa päivänpaisteessa tuosta vastakohtaisten makujen kiehtovasta puusta ja mikä ei niin heti näy ja mitä et ehkä haluakkaan nähdä loputtomien pulmien puusta

    Maistettuasi sitten sinusta niin hyvältä näyttävää ja mentyäsi tietenkin täysillä mukaan kuin lumottuna saatkin tutuksesi kumman tuskan se kaiken oudolta saa näyttämään ja mihin niin tarmokkaasti tartuit, uskoit se onkin kumottuna

    Kun olet jossain syvällä muttet vielä henkesi syvyyksissä kun olet saanut tuntea katoavan ilon ja surun suuruutta sielusi maisemissa mikä on tyhjentänyt ja pienentänyt sinut ikävän omaksi silloin huomaat saaneesi jotain oppia tuosta vastakohtaisten makujen kiehtovasta puusta ja varsinkin jos herkemmin nyt herättelet eloon myös sanoja viisaiden suusta

    Niin kätkee hyvä pahan ja paha hyvän kauan, kauan - ja monellakin tapaa Ja kätkee menetys löydön kenties syvän kuin katsoisi se löydettävä aina muodon takaa

    Ja anteeksianto - se kätkee sielusi vapauden Ja sielusi vapaus taas: rakkauden mahdollisuuden Niin ymmärrät elämää niin tunnet ja näet sen vanha sulautuu valoon kera syntyvän uuden

    Väinämöinen-lehti
    2004/3




    [pääsivu] [ajankohtaista] [ideologia] [kulttuuritoiminta] [väinölä] [kirjoitelmia]