Väinämöinen-lehti


Takaisin

Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen aikakauslehti.
Ilmestynyt vuodesta 1980 alkaen.
Vuosikerta neljä numeroa 12 €, irtonumerot, 3€, 60 sivua,

Tilauslomake

Väinämöinen-lehti
2003/4

Sivulla: kirjoitelmia

Päivi Aikioniemi:
  • Sini

    		•

    Pekka Ervast:
    Jeesuksen syntymä

    Christosophia, s. 130-133

    Uudestasyntymisensä jälkeen häntä ihmetyttää kysymys, miksi Jeesus Natsarealainen oli se, mikä hän oli. Miksi hän, galilealainen, oli ennakolta määrätty ihmiskunnan vapahtajaksi, jumalaa etsivien ihmisyksilöiden esikuvaksi, "monista veljistä vanhimmaksi?" Mikä oli hänen kehityksensä ja esihistoriansa? Ja silloin hän evankeliumia tutkiessaan tapaa ainakin ensimäisen vastauksen tähän kysymykseensä.

    Jeesuksen syntymisestä kerrotaan näet seuraavasti: Eräälle galilealaiselle neitsyelle, Maria nimeltään, ilmestyi herran enkeli ja ennusti, että hän tulisi synnyttämän pojan, joka oli oleva suuri ja nimitettävä korkeimman pojaksi. Ja kun Maria ihmetellen kysyi, kuinka semmoinen oli mahdollinen, hän kun ei miehestä tiennyt, vastasi enkeli, että pyhä henki oli tuleva hänen päälleen. Nyt Maria oli kihlattu Joosefille, ja kun tämä sai kuulla, että hänen morsiamensa synnyttäisi pojan, hän aikoi luopua Mariasta, mutta herran enkeli ilmestyi Joosefille ja käski hänen ottamaan Marian luoksensa. Ja Joosef teki niin, ja Maria synnytti Jeesuksen.

    Tämä vanha tuttu kertomus näyttää ensi silmäyksellä tukevan kirkollis-kristillistä opinkappaletta Jeesuksen "yliluonnollisesta" syntymästä. Kristosofi ei kuitenkaan siitä hämmästy, sillä hän tietää vertailevista uskonnontutkimuksistaan, että vanhoissa uskonnoissa yleensä kerrottiin sankarein ja vapahtajain syntyneen neitsyeistä. Niin oli Buddhan äiti neitsyt Maajaa, Krishnan neitsyt Deevakii, Väinämöisen ilman impi, Horuksen neitsyt Isis j. n. e. Nämä olivat kaikki "legendoja" ja samoin Jeesuksen syntymästä oli muodostunut legenda. Legendan tarkoitus oli kohottaa ja kirkastaa sankarinsa kunniaa ja jumalallista ylevyyttä. Fyysillisesti se ei tietenkään perustunut tosiseikkoihin. Jos kuinka korkea jumala tahansa tahtoi ihmishaahmossa astua maanpäälle ja alistua inhimillisen ruumiin vaatimuksiin ja tarpeihin, hän tietysti ensi hetkestä lähtien mukautui luonnon lakien mukaan. Miksi hän aloittaisi maallisen vaelluksensa taika-, ettemme sanoisi teatteritempulla?
    Jeesus ainakin oli ihminen, ihminen sanan kauneimmassa merkityksessä, ja ihmisenä hän oli tähän maailmaan tullut samalla salaperäisellä, joskin luonnollisella tavalla kuin muutkin!
    Kristosofi sentähden ajattelee ja mietiskelee evankeliumin kertomusta. "Siinä on jotakin takana; todellisuus on verhottu. Jospa pääsisin asian ytimeen." Ja kas, lopulta verho nousee, ja etsijä näkee todellisuuden loistavan kirkkaudessaan ja kauniissa yksinkertaisuudessaan.

    Mitä siis evankeliumit lyhyissä viittauksissaan kertovat Jeesuksen syntymästä? Galileassa eli nuori nainen nimeltä Maria, harvinaisen henkevä, jalo ja puhdas. Ei hänellä ollut ainoastaan puhdas ja viaton luonto, hän oli myös pienestä pitäen antautunut jumalalle. Hänen sielunsa viihtyi vain hartaissa, pyhissä ja palvovissa tunteissa, eikä hän antanut itsekkyydelle eikä synnille sijaa ajatuksissaan. Hän oli arvatenkin tottunut elämään mietiskelyelämää ja hänen sisäiset, salaiset aistinsa olivat puhjenneet, koska hän saattoi ottaa vastaan näkyjä ja ilmestyksiä korkeimmasta henkimaailmasta. Ehkä hän kuului johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, jossa sielua kasvatettiin ja kehitettiin - olihan semmoinen esim. essealainen seurakunta. Hän oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle, joka oli häntä jonkun verran vanhempi. Vanhemmat olivat kai järjestäneet kihlauksen jo varhain, kuten itämailla oli tapana. Joosef oli ammatiltaan puuseppä, mutta luultavasti hänkin kuului samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin Maria. Joka tapauksessa Joosef ja Maria molem­mat olivat selvillä siitä, etteivät liitostaan huolimatta menisi naimisiin. Joosef hyväksyi koko sydämestään Marian unelmat jumalalle antautuneesta elämästä, sillä hän rakasti Mariaa vilpittömästi ja kunnioitti ja ihaili tämän pyhää puhtautta.

    Silloin enkeli ilmestyi Marialle ja tervehti häntä jumalan armoittamana olentona, joka jumalan pojan oli synnyttävä. Ja kun Maria hämmästyneenä kysyi, kuinka semmoinen oli mahdollista, kun hän ei miehestä tiennyt, ymmärrämme enkelin vastanneen: "älä pelkää, Maria, mennä Joosefille vaimoksi, sillä pyhä henki on tuleva Joosefin ylle ja korkeimman voima varjoo sinut, ja sentähden se on oleva pyhä, joka sinusta syntyy." Mainitsematta mitään nimiä yhä hämmästynyt Maria ei saattanut olla kertomatta näystään läheisille omaisille ja ystävilleen. Huhu tuli Joosefinkin korviin, ja hän, joka oli jalo ja vaatimaton mies, päätti heti luopua kihlatusta morsiamestaan, ei sen takia, että hän epäili tämän siveyttä, vaan sentähden, että hän piti itseään liian halpana kelvatakseen Marialle luvatun pojan isäksi. Vasta kun häntäkin näyssä ja ilmestyksessä rohkaistiin, uskalsi hän ottaa morsiamensa vaimokseen. Sillä tavalla syntyi Jeesus Natsarealainen.

    Evankeliumein kertomus tahtoo siis puolestaan painostaa perinnöllisyyden lakia. Suuria ihmisiä ei voi maailmaan syntyä, ellei ole vanhempia, jotka kykenevät antamaan heille puhtaita ja sopivia ruumiita. Tämä koskee isää yhtä hyvin kuin äitiä, mutta ennen kaikkea sittenkin äitiä. Maria on äitien esikuva, eikä ole ihmeteltävää, että katolisessa kirkossa heräsi eloon vanha egyptiläinen madonnapalvonta, samalla kun siinä yleensä ruvettiin palvomaan ja jumaloimaan inhimillisiä olentoja. Tietysti Jeesuksen syntyminen Mariasta ei yksin selitä hänen olemuksensa ainutlaatuista ylevyyttä.
    Se vain antaa sille fyysillisen pohjan niin sanoaksemme. Jeesuksen oma sielu, hänen oma yksilöllisyytensä jää yhä arvoitukseksi totuutta etsivälle kristosofille. Sen historia ei ole vielä hänelle tässä paljastunut. Mutta sillä välin tulee hänelle kuin välähdyksessä aavistus uuden testamentin omituisesta symboliikasta.




    Vapaa

    Vain häivähdys hellyyttä nyt
    - ja kaikki kaunis on palannut.
    Vain katse myötätuntoinen
    - ja olet avannut oven vapauteen.

    Ote voimakas, varovainen,
    ote sydämesi, jumalainen,
    kukaan ihmisyyttä ilman ei jää,
    siitä maailmakin voi elää ja hengittää.

    Vain hetki aikaa ja mielen avaruutta,
    hetki vailla itsekkyyttä,
    näet itsesi kehässä auringon,
    näet maailmansielun syvän ahdingon.

    Olet yksin kanssa toisien,
    näet kohtalosi kohtalona kaikkien,
    se on häivähdys onnea,
    ihmisen tuskaa ja iloa.

    Rakkautesi hennon säveleen
    tunnet silloin syntyneen.

    Ari Kastegren


    Väinämöinen-lehti
    2003/3




    [pääsivu] [ajankohtaista] [ideologia] [kulttuuritoiminta] [väinölä] [kirjoitelmia]